Lampaat.. Vaikka ne oli vain lampaita, ne olivat ihania olioita. Tulen kaipaamaan niitä. Miten voin lopettaa perinteen, viemällä niille joka ilta kupillisen ruokaa? Miten voin olla, kun ei kuule enää koskaan lampaiden määkimistä? Enkä saa koskaan enää valituksia, että ne ovat TAAAS karussa..
Kaikki oli siinä. Kaksi vuotta yhdessä näiden karvapallojen kanssa ja nyt niiden laidun on tyhjä.
Hyvästelin ne. Kunnolla! Itkin tunnin ennen lähtöä, lampaiden vierellä, jotka eivät tajunneet ollenkaan, etteivät kohta näe enää omistajiaan. Koskaan. Ainakin luulisin niin.
Auto kaarsi pihaan. Olin lampaiden kanssa. Autosta tuli miehiä ja antoivat rahaa, joka ei korvaa lampaita mitenkään. Mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Lähdin pois, kun lampaat otettiin. Itkin kokoajan kaverin kanssa. ¨
Olen julma, kun myin ne pois. Minua kiristettiin. KIRISTETTIIN.
Saan shetlanninponin, mutta lampaat eivät häviä sydämmestäni pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti